- Maaliskuu 2010 (3)
- Helmikuu 2010 (14)
- Tammikuu 2010 (21)
- Joulukuu 2009 (25)
- Marraskuu 2009 (23)
- Lokakuu 2009 (27)
- Syyskuu 2009 (37)
- Elokuu 2009 (35)
- Heinäkuu 2009 (12)
- Kesäkuu 2009 (35)
- Toukokuu 2009 (29)
- Huhtikuu 2009 (32)
- Maaliskuu 2009 (41)
- Helmikuu 2009 (45)
- Tammikuu 2009 (40)
- Joulukuu 2008 (25)
- Marraskuu 2008 (22)
- Lokakuu 2008 (16)
- Syyskuu 2008 (8)
- Elokuu 2008 (11)
- Heinäkuu 2008 (2)
- Kesäkuu 2008 (13)
- Toukokuu 2008 (13)
- Arki (3)
- Asiakkaat (1)
- Filosofointia (3)
- Havainnot (12)
- Henkilökohtaista (7)
- Ikävät uutiset (2)
- Inspiraatio (3)
- Kilpailijat (1)
- Kulttuuri (1)
- Markkinointi (4)
- Oikea ajattelu (4)
- Politiikka (2)
- PR (1)
- Purnaus (2)
- Sosiaalinen media (2)
- Strategia (1)
- Tapahtumat (1)
- Trendit (1)
- Viestintä (2)
- Yhteiskunta (1)
- Zeeland Society (1)
Ymmärrystä ja viisautta
Yleissivistyksessäni oli Antti Kylliäisen mentävä aukko. Taloussanomat tukki sen.
Talsassa oli artikkeli, jossa todettiin rahan perässä juoksemisen menneen pois muodista. Konsulttiyritys Syfronin kouluttaja, teologi Antti Kylliäinen näkee työikäisten ajattelutavassa tapahtuneen yhden modernin ajan merkittävimmistä muutoksista:
- Ihminen ei olekaan enää väline hyvän hankkimiseen, vaan hänen hyvinvointinsa on uurastuksen päämäärä.
Juuri näin. Totesin ilokseni olleeni muodikas koko ikäni, sillä en juurikaan perusta rahasta. Saan elämääni sisällön musiikista, kirjoista, taiteesta, yhdessäolosta perheen ja ystävien kanssa, matkailusta, hyvästä ruuasta ja juomasta. Uurastan hyvinvointini eteen saavuttaakseni edelle mainitsemia asioita. Mutta toistaiseksi olen joutunut maksamaan matkani, viinini ja kirjani rahalla:(
Kylliäinen sanoo, että uurastaminen on turhaa; vähemmälläkin tulee toimeen. Tästäkin olen samaa mieltä. Muodikas downgreidaaminen on päivän sana. Mutta rimaa laskeakseen se on pitänyt ensin saada nostetuksi riittävälle tasolle.
Yhtä kaikki. Nousukauden aikana esimerkiksi mainosalalla huippusuunnittelijat mittaavat arvoaan vaihtamalla työpaikkaansa ja samalla nostamalla palkkaansa kohti korkeuksia kerran vuodessa. Olisiko järkevää jättää joskus vaihtaminen väliin ja keskittyä edellisen työpaikan ja oman hyvinvoinnin kasvattamiseen? Uskon näin.
PS Kävin Antti Kylliäisen / SyFronin sivuilla. Yrityksen slogan oli kaunis: Ymmärrystä ja viisautta.

Kommentit
Vähemmällä todellakin pärjää.
Vähemmällä todellakin pärjää. Asuin lapsuuteni nykymittapuun mukaan valtavassa maalaistalossa. Neliöitä oli likemmäs tuhat. Koko perhe vietti suurimman osan vapaa-ajastaan kuitenkin keittiössä. 3/4 talosta oli käytännössä juhlia lukuunottamatta tyhjillään. Talosta ei ollut rakennettu aikanaan niin isoa tarpeeseen vaan näyttämisen halusta. Sama oireyhtymä on monen ihmisen elämässä. Pitää näyttää. Kuka tarvitsee Eirassa katumaasturia?
Vanha juttu, mutta ansaitsee toistoja
Amerikkalainen bisnessmies lähti lomalle Meksikoon, pieneen kalastajakylään, lääkärin määräyksestä. Herättyään ja vastattuaan aikaiseen, tärkeään puheluun toimistolta, mies lähti kävelemään aamuvarhaisella kalastajasatamaan tyhjätäkseen päätään. Laiturissa oli pieni yhden miehen kalastusalus, jossa oli monia isoja tonnikaloja aamun saaliina. Amerikkalainen kehui saalista kalastajalle.
"Kuinka kauan sinulla kesti saada tuollainen saalis?" Amerikkalainen kysyi.
"Vain pienen hetken." Kalastaja vastasi yllättävän hyvällä englannilla.
"Mikset ole merellä kauemmin ja kalasta enemmän kalaa?" Amerikkalainen ihmetteli.
"Tässä on tarpeeksi ruokkiakseni perheeni ja antaakseni kalaa myös ystävilleni." Kalastaja vastasi latoessaan kaloja koreihin.
"Mutta... Mitä sinä sitten teet muuna aikana?
Meksikolainen katsoi amerikkalaista ja vastasi: "Nukun myöhään, kalastan hieman ja leikin lapsieni kanssa, siestaan vaimoni kanssa ja käyn kylällä joka ilta, juon vähän viiniä ja soittelen kitaraa kaverien kanssa. Minulla on ihan täysi ja kiireinen elämä, hyvä herra."
Amerikkalainen nauroi ja suoristi hieman selkää: "Hyvä herra, minä olen Harvardin M.B.A. ja minä voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa pidempään ja ostaa tuotoilla isompi vene. Pian pystyt ostamaan lisää veneitä ja ennen kuin huomaatkaan, sinulla on kokonainen laivasto kalastusaluksia. Sen sijaan, että myisit välikädelle, myisit kalat suoraan kuluttajille ja loppujen lopuksi avaisit oman jalostamon. Hallinnassasi olisi tuotteiden lisäksi jalostus ja jakelu. Sinun pitäisi tietysti muuttaa täältä pienestä kylästä ensin Meksiko Cityyn ja sitten Los Angelesiin ja lopuksi New Yorkiin, jossa maailmanlaajuinen yrityksesi pitäisi päämajaa."
Kalastaja kysyi epäröiden: "Kauanko tuohon kaikkeen menisi aikaa?"
"15-20 vuotta. Enintään 25 vuotta." Amerikkalainen vastasi.
"Mutta, hyvä herra, mitä sen jälkeen?" Kalastaja jatkoi epäröintiään.
Amerikkalainen nauroi ja vastasi: "Nyt tulee paras kohta. Kun aika on kypsä, listaat yrityksesi pörssiin ja sinusta tulee miljonääri."
"Miljonääri? Mitä sen jälkeen?" Kalastaja oli entistä epäilevämpi.
"Sen jälkeen jäät eläkkeelle, muutat pieneen kalastajakylään ja nukut myöhään, kalastat hieman ja leikit lapsiesi kanssa, siestaat vaimosi kanssa ja käyt kylällä joka ilta, juot vähän viiniä ja soittelet kitaraa kaverien kanssa."
Taisit kopsata tästä:
http://kuntokortilla.blogspot.com/2009/12/jaa-minielakkeelle.html
Tälle tarinalle on helppo
Tälle tarinalle on helppo hymyillä ja nyökytellä. Toteuttaminen on jostain syystä vaikeampaa. Jokaisessa meissä taitaa asua pieni (tai suurempi) Harvardin MBA.