Puhemies ei ollut ainoa, joka sai näpäytyksen

Kansanedustajat protestoivat puhemiehen vaalissa. Puhemieheksi vaatimattomalla äänisaaliilla uudelleen valittu Sauli Niinistö koki, että hänen ei ole mielekästä jatkaa luottamustehtävässään. Media leimasi Niinistön kiukkupussiksi.

Sain maanantaina Niinistön tapaan muutamalta työkaverilta epäluottamuslauseen. Minun blogiani arvosteltiin. Ripustin näppiksen naulaan ja aloin kiukutella. Uskon, että omat ajatukseni kulkivat puhemiehen kanssa samoja latuja. Arvostelijoilla on myös itsellään mahdollisuus asettautua julkisesti arvosteltavaksi.

Kukaan ei pakota Niinistöä puhemieheksi. Kukaan ei pakota minua kirjoittamaan. Mitäs me aikuiset miehet sitten kiukuttelemme? Minun kimmastumiseni syy on siinä, että haluan antaa jotain itsestäni. Kirjoitan asioista, joista välitän. Ainakin minua ohjaa enemmän tunne kuin järki. Siksi reagoin myös arvosteluun tunteenomaisesti.

Maanantaina päätin, että pitäkää tunkkinne; en kirjoita enää koskaan. Päätökseni piti muutaman tunnin. Seuraavana päivänä tapasin potentiaalisen asiakkaan, joka kehui kirjoituksiani. Hän sanoi, että ”en tunne ollenkaan Zeelandia, mutta blogin ansiosta koen tuntevani Sinua. Se helpottaa tätä tutustumisvaihetta”.

Blogini tuoma julkisuus on promillen osia puhemiehen julkisuudesta. Mutta mekanismi on sama. Asettaudumme molemmat julkisen arvostelun kohteeksi. Kukaan ei ole immuuni arvostelulle. Kiukkupussillakin on tunteet.