Poikani Ziigmund

En tiedä mahtavatko omat poikani lukea daddyn blogia, mutta nyt kannattaisi. Olen niin ylpeä lapsistani. Pojat urheilevat, musisoivat, pärjäävät mallikkaasti koulussa, osaavat käyttäytyä tarpeen tullen. Mutta mikä hienointa, he eivät ole mitään nössöjä. Lapsissani on luonnetta.

Vanhempi on kait menossa lukioon ensi syksynä ja kun häneltä on kysytty urahaaveita, vastauksena on ollut syvä hiljaisuus. Viime viikolla ohi kävellessään hän sanoi iloisesti: ”Nyt mä tiedän, mikä musta tulee isona. Pokeriammattilainen.”

Olisikohan kuitenkin jotain toista vaihtoehtoa?