- Maaliskuu 2010 (5)
- Helmikuu 2010 (14)
- Tammikuu 2010 (21)
- Joulukuu 2009 (25)
- Marraskuu 2009 (23)
- Lokakuu 2009 (27)
- Syyskuu 2009 (37)
- Elokuu 2009 (35)
- Heinäkuu 2009 (12)
- Kesäkuu 2009 (35)
- Toukokuu 2009 (29)
- Huhtikuu 2009 (32)
- Maaliskuu 2009 (41)
- Helmikuu 2009 (45)
- Tammikuu 2009 (40)
- Joulukuu 2008 (25)
- Marraskuu 2008 (22)
- Lokakuu 2008 (16)
- Syyskuu 2008 (8)
- Elokuu 2008 (11)
- Heinäkuu 2008 (2)
- Kesäkuu 2008 (13)
- Toukokuu 2008 (13)
- Arki (3)
- Asiakkaat (1)
- Filosofointia (3)
- Havainnot (12)
- Henkilökohtaista (8)
- Ikävät uutiset (2)
- Inspiraatio (3)
- Kilpailijat (1)
- Kulttuuri (1)
- Markkinointi (4)
- Oikea ajattelu (5)
- Politiikka (2)
- PR (1)
- Purnaus (2)
- Sosiaalinen media (2)
- Strategia (1)
- Tapahtumat (1)
- Trendit (1)
- Viestintä (2)
- Yhteiskunta (1)
- Zeeland Society (1)
Oletko yksi feikeistä kavereistani?
148 on teoreettinen kognitiivinen raja ihmisten lukumäärälle, johon yksi ihminen voi ylläpitää pysyviä sosiaalisia suhteita. 148 on siis suurin joukko, josta voi tunnistaa kuka kukin on ja miten kukin on suhteessa verkoston toisiin ihmisiin.
Brittiläinen antropologi Robin Dunbar julkaisi 1990-luvun alussa kuuluisan tutkimuksensa, joissa hän todisti, että ihmisen aivot pystyvät käsittelemään vain tietyn suuruisia sosiaalisia verkostoja, ja korkein luku tuollaiselle verkostolle on juuri 148. Dunbar väitti luvun päteneen niin kivikautisissa yhteisöissä kuin Rooman armeijan sotilasyksiköiden vahvuuksissa. Dunbarin luvuksi ristityn teorian on väitetty toteutuvan myös sosiaalisissa medioissa. Sielläkin maksimimäärä todellisia ystäviä on 148.
Minulla oli äsken 392 FB-ystävää. 244 heistä on epäaitoja. Hei siis kamoon, yli puolet mun frendeistä on feikkejä! Toisaalta luin tänään ruotsalaisen Berghs School of Communicationin tutkimuksesta, jossa todettiin sosiaalisesta mediasta seuraavat kolme faktaa:
1) Sosiaalinen media vaikuttaa passiivisesti enemmän kuin aktiivisesti
2) Haluamme kuluttaa koko ajan enemmän sosiaalisen verkostomme tuottamaa informaatiota ja sisältöä
3) Ja mikä tärkeintä: Digitaaliset verkostot ovat paljon suurempia kuin face-to-face -verkostot
Tästä voin tehdä seuraavaan johtopäätöksen. Vaikka minulla on 244 feikkiä kaveria, haluan kuitenkin seurata heidän toimiaan ja - haluan tai en - he vaikuttavat vähintäänkin passiivisesti minunkin mielipiteisiini. Ja minä heidän.

Kommentit
Vastauksena otsikkoosi: En ole.
Mutta viime näkemisestä on jo vierähtänyt aikaa. Joko mentäisiin sille lounaalle, kun käyt taas näillä kulmilla?
Yksi kaveri vastaa joskus sataa FB-kaveria, kuten hyvin tiedät.
4.3.?
4.3.?
4.3.
4.3.
Aivan - näinkös se olikin :-d
Kiitoksia Juuso tarkennuksesta,
Nyt mä vasta tajusin.
Itse olen aina luullut, että Facebook-frendit ovatkin yleisöä omille viikoittaisille videoilleni.
http://www.facebook.com/#!/video/?of=568941397
Onhan siellä mukana monia vähemmän tuttuja tallaajia mutta pikku hiljaahan sitä toisiin tutustuu. Kun seuraa toisten elämää ja statuksia :-D
Virtuaaliystävyyskin on
Virtuaaliystävyyskin on tärkeää. Amerikkalaiset tutkivat parasta aikaa miten ihmisten erilaiset maut, tavat ja arvot vaikuttavan ystäväpiirien muodostumiseen - ja kuinka toisaalta ystäväpiiri vaikuttaa makujen, tapojen ja arvojen muodostumiseen erityisesti virtuaalisissa yhteisöissä.
Edes tietämättä tästä
Edes tietämättä tästä tutkimuksesta, jotenki vaan ihan perstuntumalla, häivyin vuosi sitten kokonaan facebookista siinä vaiheessa kun naamoja oli jotain 120. Ja tottahan Dunbar puhuu, hädin tuskin mun kivikaudella kehitetyt aivoni pystyi niitäkään käsittelemään.
Mutta yksi asia, jossa nykypäivän luolamiehille tarjoutuu digitaalisuuden kautta mahdollisuus toteuttaa itseään entistä paremmin, on egobuustaus. Sosiaalisten medioiden tärkeimpiä tehtäviä on name droppaus, päänahkojen kerääminen ja oman sosiaalisen statuksen vahvistaminen, uskallan väittää. Kaikki haluu olla sen hiekkalaatikon kingin kavereita ja näyttää muille, että mulla on 642 "ystävää" - joista suurin osa feikkejä, kuten totesit. Varmaan tää inhimillinen vietti on toteutunut Rooman armeijan sotilasyksiköissäkin, mutta tänäpänä tyystin eri rehvakkuudella ja teholla, teknologian ansiosta.
Olet osin oikeassa.
Olet osin oikeassa. Egobuustauksestakin voi olla kysymys. Mutta minä olen huomannut, että ryhtymällä monen tapaamansa henkilön fb-kaveriksi, suhdetta voi jatkaa myös tapaamisen jälkeen. Vanhassa elämässä satunnaiset tapaamiset jäivät nopeasti unholaan.