Martti has left the building

Henkilökohtaista

Olimme eilen rakkaan työtoverini Teijan kanssa saattelemassa pitkäaikaista asiakastamme ja ystäväämme eläkkeelle. Karismaattisimmatkin hahmot jättävät joskus talonsa. Tällä kertaa oli Turun ammattikorkeakoulun täydennyskoulutusjohtaja Martti Telkin vuoro.

Emme vieneet läksiäislahjaa. Emme edes korttia. Ehdimme paikalle vastaanoton viime minuuteilla. Istuimme hyvän ystävän pöytään, emmekä vaihtaneet edes paljon sanoja. Silti tunnelma on sydämellinen, haikeaniloinen. Martti viittasi kahvitellessamme monta vuotta sitten hänestä kirjoittamaani juttuun, joka julkaistiin ammattikorkeakoulun lehdessä hänen jäädessään tutkimusvapaalle. Martti sanoi minun onnistuneen silloin vangitsemaan olennaisen hänen persoonastaan.

Etsin äsken koneelta seitsemän vuotta vanhan jutun. Se kertoo miehestä, jollaisia ei kasva joka pöntössä. Voi hyvin, Martti.

Tässä katkelma siitä, mitä kirjoitin vuonna 2002.

LÄHTEE KUIN TELKKI PÖNTÖSTÄ

Oli tarkoitus tehdä Martti Telkistä perinteistä työpohjaista juttua, kysyä täydennyskoulutuksen ja Turun ammattikorkeakoulun näkymiä. Puhua siitä, mihin hän keskittyy vajaan kuukauden päästä alkavan tutkimusvapaansa aikana. Vuosien yhteisten kokemusten luotaamana keskustelu alkoi kuitenkin kulkea omia ennakoimattomia polkujaan. Opiskelijamäärät ja tutkimussuunnitelmat muuttuivat keskusteluksi kuluneen vuosikymmenen huippuhetkistä, kollegoista ja itsensä arvostamisesta. Eihän Martti olisi Martti ellei hän johdattaisi kuulijaansa sinne, minne hän ei ehkä yksin yltäisi.

Joku silloisen Turun teknillisen oppilaitoksen johdossa teki oudon valinnan kahdeksankymmentäluvun lopulla. Valitsi ihmisten kouluttajaksi diplomi-insinöörin ja vankilanjohtajan. Miehen, jolla on suuri ääni, suuret eleet. Miehen, jossa yhdistyy lähes mielivaltaisella tavalla innostus, määrätietoisuus ja vahva empaattisuus. Miehen, joka kutsuu itseään minän sijasta Martiksi. Näyttävät ehkä ristiriitaisilta ominaisuuksilta näin paperilla. Mutta Martti ei olekaan paperitähti. Kouluttajana hänen areenansa on auditorio tai tehdashalli. Silloin yhtä miestä vastassa on usein kymmeniä ihmisiä, joiden pinnan murtaminen ja mielenkiinnon herättäminen vaatii myös muuta kuin kirjasivistystä. Martin innostus tarttuu.

http://twitter.com/JuusoEnala